Wednesday, August 28, 2013

Great Divide Trail -vaellus - Rutiinit, ruoka ja varusteet


Päivittäiset rutiinit

Rutiinien ylläpitäminen yleensä tehostaa vaellusta ja optimoi ajankäyttöä niin, että levolle jää mahdollisimman paljon aikaa. Meidän rutiinit vakiintuivat muutaman päivän jälkeen ja pysyivät lähestulkoon samoina alusta loppuun. Yleensä herätys tapahtui 6-7 aikaan aamulla ja ensimmäiseksi Julien haki ruokapussit roikkumasta tai leiripaikan säilöstä. Usein aamut olivat viileitä, joten aamiainen syötiin teltassa samalla pakaten varusteita rinkkoihin. Lopuksi teltan pakkaaminen ja hampaiden pesu, ja eikun reitille.


Peukku pystyyn aamiaiselle

Kaikki valmiina uuteen päivään

Juoma- ja vesipullontäyttötaukoja pidettiin sopivin väliajoin, riippuen ilman lämpötilasta tai reitin haastavuudesta. Aamupäivään kuului yleensä yksi välipalatauko ja lounasta nautittiin 1-2 aikaan iltapäivällä. Sen jälkeen välipalataukoja oli 2-3 riippuen päivän kilometritavoitteesta, reitistä ja siitä, kuinka kaukana oli seuraava kauppa. Välipaloja pyrittiin säästämään pahojen päivien varalle ja mitä lähemmäs seuraava ostoskerta tuli, sitä enemmän välipaloja saatiin nauttia. Suklaaennätys yhdelle päivälle oli 500 g luokkaa.

Tauko, kartan lukua ja suklaan syöntiä

Sulkaansyönti, vesipullontäyttö ja varpaiden tuuletus

Lisää varpaiden tuuletusta

Jalkojenhuoltotauko
Juomavedestä ei ollut pulaa ja vatsakin kesti "hyvin"
 
Lounastauko

  
Kun päivä oli pulkassa ja löydetty sopiva leiripaikka, Julien laittoi teltan pystyyn ja Piia valmisteli illallista. Ruoanlaittoon meillä oli mukana pieni puukeitin ja riippuen siitä, kuinka kuivia oksia sattui maasta löytymään, syömään päästiin joko hyvin nopeaa tai sitten vähän myöhemmin. 








Kun ruoka oli syöty ja tiskit tiskattu, ruokapussit pakattiin pois karhujen ulottuvilta. Hyvin varustetuilla leiripaikoilla oli pusseille erikseen varattuja säiliöitä tai köysisysteemejä, jotka helpottivat ja nopeuttivat iltavalmisteluita kummasti.


 


Yleensä meidän leiripaikkana toimi kuitenkin pala tasaista kangasta, joka satuttiin reitin varrelta löytämään ja tällöin ruoka laitettiin puuhun roikkumaan, mihin kului hieman enemmän aikaa ja energiaa. Joskus sopiva puu löytyi hetkessä, köysi saatiin oksan yli nopeasti ja oksa kesti koko ruokalastin painon hyvin. Näin pussit saatiin yläilmoihin ilman sen kummempaa taistelua. Toisinaan taas lähistöllä kasvoi vain kitukuusia ja sopivan puun löytämiseen kului paljon aikaa. Joskus taas valittu oksa oli liian heikko ja ruokapussit tulivat rytinällä alas kovien ponnistelujen jälkeen. 



Joskus pimeä ja kylmä yllättivät paljon ennen kuin iltavalmistelut oli tehty. Eikä kumpikaan ollut hyvällä tuulella.


 
Kun ruoka oli turvassa uteliailta kontioilta, pestiin hampaat ja sitten sukellettiin telttaan. 







Ennen nukkumaanmenoa oli aika venytellä, hoitaa haavoja ja rakkoja sekä hieroa kipeitä lihaksia, ja mahdollisesti korjata repeytyneitä housuja. Samalla nauhurilla tallennettiin päivän tarinat, kohokohdat, nurinat ja muistot talteen. Suosituimpia fraaseja olivat ”mikä painajainen”, ”olipa siellä niin kaunista”, ”taas on märät jalat ja kengät”, ”oispa enemmän suklaata, on nälkä”, ”ihanaa, kun ei oo ihmisiä missään” ja ”ei mitään hajua missä reitti kulkee”. Yleensä silmät suljettiin 10-11 aikaan.



Ruoka


Päivittäin menu vaihteli sen mukaan, mitä kulloinenkin kauppa tarjosi hyllyillään. Runko pysyi kuitenkin samana ja kalorimäärät näin suunnilleen tiedossa. Yleensä ruokaa kannettiin 15 päivän varalle, eli enimmillään hiilareita, proteiinia ja rasvaa kulki rinkassa 10 kg verran.


Aamiaiseksi syötiin mysliä, joka sisälsi vaihtelevan itse tehdyn sekoituksen kaurahiutaleita, erilaisia pähkinöitä, riisimuroja, kookoshiutaleita, auringonkukansiemeniä, kuivattua banaania sekä suklaa- ja maapähkinävoipaloja. Mysli sekoitettiin kaakao- ja äidinkorvikemaitojauheen sekä veden kanssa ja voi että se oli hyvää!


Lounaaksi tarjolla oli pähkinöitä (pari kertaa myös perunalastuja) ja kuivattua makkaraa. Alussa pähkinöitä ei millään saanut alas tarvittavaa määrä, mutta kun vaellus eteni ja nälkä kurni vatsassa yhä useammin, myös pähkinöistä tuli suurta herkkua. 



Illalliseksi keitettiin noodeleita, jotka sekoitettiin maustettujen pähkinöiden ja kuivamakkarapalojen kanssa, ja kruunuksi vielä loraus oliiviöljyä. Tätä ateriaa ootettiin kieli pitkällä koko päivä.




 


Päivittäinen menu viimeisteltiin välipaloilla, jotka olivat yleensä suklaa-, mysli- tai keksipatukoita, herkkuja! Ja vaikka tämä ruokalista ei alkuun kuulosta houkuttevalta, nälkäisenä kaikki maistuu taivaalliselta ja kurniva vatsa on paras ruokamauste. Meille upposi kaikki ja enemmänkin olisi mennyt. Jopa pähkinöitä.





Kauppapäivät, joita oli vaelluksen aikana yhteensä kolme, olivat kieltämättä vaelluksen yksi monista huippukohdista. Ei siksi, että ihmisten ilmoille olisi kaivattu vaan siksi, että perille tulo merkitsi aina yhden merkkipaalun saavuttamista. Ja samalla se tiesi rajoittamatonta energiatankkausta muutaman tunnin ajan. Kaupoista kannettiin kassikaupalla leipää, juustoa, hedelmiä, jogurttia, sipsejä, keksejä, limsaa, jäätelöä ja donitseja. Ja hetken aikaa olo oli kuin oikealla lomalla!

Tankkaus ja yöpyminen Banffissa

Lähtö Banffista

 Tankkaustauko Saskatchewanissa

 Herkkuja Jasperin tapaan

Lähtö Jasperista

Varusteet


Varustelista pyrittiin pitämään mahdollisimman yksinkertaisena ja kevyenä, jotta rinkan paino ei kasvaisi liian suureksi 15 päivän ruoan kanssa. 

Yleisesti ottaen varusteet kestivät hyvin ja valintoihin oltiin suurimmaksi osaksi tyytyväisiä eikä mitään liian yllättävää kamppeiden kanssa tapahtunut. 


Kun on vaelluksella yli kuukauden haastavissa olosuhteissa, voi hyvällä syyllä olettaa, että varusteet kastuvat, repeytyvät ja likaantuvat. Esimerkiksi vaeltaessa juoksukengillä tietää, että jossakin vaiheessa ne on matkan aikana uusittava. Toisaalta lenkkarit ovat kevyet ja kuivuvat nopeaa, mitä osattiin tällä reissulla arvostaa.




Piian ensimmäiset ja toiset kengät

Julienin jo edesmenneet kengät


Teltta kesti hyvin kaikenlaiset kelit

Korvissa soi ainainen ininä, sääskiverkko oli elintärkeä varuste


Ainoa isompi ongelma aiheutui kosteista olosuhteista. Ensin päälle iski myrsky, jonka ansiosta vedessä kahlattiin iso osa alkuvaellusta. Sen jälkeen vaellettiin useita päiviä lumessa ja lopuksi mentiin vielä läpi Willmoren suoalueiden, jolloin jalat eivät melkein kahteen viikkoon kuivuneet ollenkaan. Olosuhteet olivat liian rajut valituille vedenpitäville sukille, joten tulevaisuuden retkille pitänee etsiä muunlaisia ratkaisuja.


Märkää

Varusteiden kuivausta auringon alla
Sadeviitalla oli käyttöä, varsinkin kun karttaa piti katsoa sateen alla

Muuten varusteet siis kävivät läpi aikamoisen vaelluksen selviytyen haastavista reiteistä niin hyvin kuin veden, lumen, kivikkojen, ryteikköjen ja soiden läpi mennessä vain voi odottaa.

4 comments:

  1. Ootte te kyllä ihan hulluja!!!!!!!!!!:) Kun noita kuvia kattelee,niin pelkäisin niiiiiiiiin paljon kaikkea, esim. karhuja, susia, myrskyjä, EKSYMISTÄ you name it!!! Tulukkee Suommeen ja turvaan sieltä;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No jouluksi kotiin syömään! Sitä varten tuolla metässä kesä melskattiin! Eli pian nähdään! Karhutkin alkaa täällä jo nukkumaan pikkuhiljaa.

      Delete
  2. Vaikuttaa hyvältä! Oikeastaan, kateeksi käy... mutta enköhän minäkin aikaan ehdi.

    Mietin tuota huomiota märistä olosuhteista ja vedenpitävistä sukista. Oliko märkyys muuten ongelma kuin jaloille? Ja oliko sekään ongelma, että jalat kastuivat? Itse olen tottunut siihen, että jalat on kesäkeleillä märät, mutten ole kokeillut sitä noin pitkään (paria viikkoa). Ja itselle tulis mieleen ottaa mieluummin keinokuitumakuupussi (tai täkki) jos tiedossa on märkyyttä. Toimiko untuvamakarit kuitenkin riittävän hyvin?

    Ja kuluiko nuo Salomonin kengät tuolla tavalla ihan käytössä? Ensimmäisistä postauksista katsoin, että oli leikattu auki! :D

    PS. Ja olihan Jasperissa molemmille kahdet jäätelöpallot? ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä erämaihin ehtii, tuskin ne koko maailmasta loppuu vielä vähään aikaan, onneksi! :)

      Märkyys oli eniten ongelma jaloissa. Ei sitä rankinta sadettakaan kestänyt kuin muutaman päivän, ja sen jälkeen pystyi kuivattamaan muut kamppeet auringossa. Jaloillekin kosteus tuli ongelmaksi vain lopussa, kun tosiaan kuivaa päivää ei tullut eteen pariin viikkoon. Tällaisissa olosuhteissa ihon vastustuskyky alkaa heikentyä, ja niinpä minä sain pahan tulehduksen varpaaseen, jouduin sairaalaan, ja lopulta vaellus piti keskeyttää ennen aikojaan. Eli toisaalta märkyys ei haitannut eikä hidastanut, mutta samalla tuli opittua, ettei märkiä olosuhteita voi kevyestikään ottaa. Antibiotit seuraavalle kerralle mukaan, kaiken varalle!

      Untuvamakuupussit toki keräsivät kosteutta sisäänsä, ja välillä tuli nukuttua ei niin lämpimässä pussissa. Mutta keinokuitupussit ovat niin paljon raskaampia, ettei se ollut meille vaihtoehto tälle reissulle.

      Kengät tosiaan kuluivat tuohon kuntoon ihan itsestään, ilman saksia. Ohut kangas kenkien kärjessä ei tykännyt puskavaelluksesta ollenkaan. Mutta ilmastointi pelasi!

      Ja toki molemmat saivat jäätelöpallot, tosin paikkana oli Saskatchewan River Crossing. Jasperissa lusikoitiin jäätelöä suoraan paketista suuhun minkä ehdittiin! :)

      Delete