Great Divide Trail -vaellus - Missä mentiin? Osa 2

Banffin kansallispuisto - Saskatchewan River Crossing: 
220 km, 6 päivää, 7 800 m vertikaalista nousua

 


Leiripaikat: Healy-joen leiripaikka (Banff) – Floe -järven leiripaikka (Kootenay) – McArthur-joen leiripaikka (Yoho) – Amiskwi-joen vieressä (Yoho) – Cairnes-joen leiripaikka – Howse-joen vieressä (Banff) 


 
Reitti: Trans-Canada valtatie – Sunshine-tie – Healy-joki – Healy-sola – Egypt-järvi – Whistling-sola – Ball-sola – Valtatie 93 – Floe-järvi – Numa-sola – Numa-joki – Tumbling-sola – Rockwall-sola – Helmet-joki

Banffista lähteminen osoittautui hankalammaksi kuin luultiin, sillä myrskyn takia alue oli edelleen hätätilassa eikä ketään haluttu päästää takamaille tarpomaan. Kansallispuiston henkilökunnan suosituksista huolimatta me suuntasimme takaisin vuorille heti seuraavana päivänä, oltiinhan myrskyalueen läpi tultu jo reilun viikon ajan ja kokemusta tulva-alueide ylityksestä kertynyt suhteellisen paljon. Vesi oli kyllä korkealla, mutta vastaan ei tullut mitään mitä ei oltu jo nähty. Edelleen mentiin yli ihan sama mitä oli vastassa. 

Kelit oli käristävän kuumat seuraavina päivinä ja reitti vei meidät metsäpaloalueiden kautta korkeille kukkuloille ja yli valtavien lumikenttien, jotka sopivasti heijastivat kaiken auringonpaisteen takaisin. Niskahan siinä paloi. 

 

 

 
Kootenay oli kaikessa kauneudessaan haastava kansallispuisto, jossa kuljettiin jatkuvaa jyrkkää ylä- ja alamäkeä ja yleensä vieläpä lumi- tai kivikenttiä pitkin. Jäätiköt kuitenkin koristivat reittiä siinä määrin, että väsy unohtui ja kamera lauloi. Henkeäsalpaavia olivat jo pelkät näkymät!

 

Reitti: Goodsir-sola – Ottertail-joki – Trans-Canada valtatie – Rautatie – Amiskwi-joki – Otto-joki – Amiskwi-sola – Blaeberry River-tie – Cairnes-joki – Howse-sola – Howses-joki – Saskatchewan-joki – Mistaya-kanjoni – Icefields-valtatie – Saskatchewan River Crossing


Yohon kansallispuistoon tultaessa reitti kulki alemmas ja lämpötila ylemmäs. Edes puiden suojassa kävely ei tarjonnut paljoa helpotusta hikoiluun. Vinkkinä vaeltajille sanottakoon, ettei ikinä kannata kulkea kovin pitkiä matkoja rautatiekiskoilla, ainakaan auringon paahteessa. Se on laitonta, erittäin epämukavaa ja syö kaiken motivaation mitä ikinä oli varattuna vaelluksen jatkamiseen. Pyöräilyreitit metsässä olivat sen sijaan helppokulkuisia varsinkin aluksi. Mitä pitemmälle metsätietä kuljettiin sitä pienemmäksi ja puskaisemmaksi se kävi, kunnes lopulta katosi pensaiden alle.

 Erilaisia "polkuja"

Amiskwi-joki oli seuraava motivaation haastaja, sillä sopivaa ja turvallista joen ylityskohtaa ei millään meinannut löytyä ja sen etsiminen kysyi paljon aikaa ja konttausta tiheällä joentörmällä. Ylävirralla leveään joenkohtaan oli  kerääntynyt paljon oksia ja muuta mörskää ja sitä pitkin päästiin onneksi lopulta toiselle puolelle ja samana päivänä vielä Amiskwi-solan yli.

Solan toisella puolella reitti muuttui mutkaiseksi metsätieksi ja kävely oli taas nopeampaa. Päivä oli kuitenkin kuluttanut energiat loppuun ja jopa puhuminen vaati liikaa ponnisteluja. Niinpä meidän onnistui yllättää puskassa lymyävä musta karhu pentuineen, eikä kukaan ollut iloinen tilanteesta. Emo ärisi ja puhisi pusikossa, vain muutaman metrin päässä Julienista ja samalla kuultiin, kun pentu juoksi tietä pitkin mutkan taakse. Lopulta emo ajoi pennun turvaan puuhun ja jäi itse keskelle tietä vartioon. Eikä ollut vaikea arvata, kuka väisti tieltä metsään ja puskaan.

 Näkymiä tieltä

Mustakarhu, onneksi tarpeeksi kaukana jo

Puskavaellus olikin vaelluksen teemana Saskatchewan River Crossingiin asti. Eteenpäin siis mentiin metsässä, hitaasti ja hikoillen. Joitakin vuosia sitten myrskyn alle jääneellä reitillä oli isoja ja oksaisia puun runkoja poikkiteloin joka viiden metrin välein ja niiden yli, ali tai ympäri piti päästä. Mikä painajainen alusta loppuun asti! 

 Niin tiheää pusikkoa, ettei eteensä nähny

 Kulkua "polulla"

 Hymy on lisätty kuviin jälkikäteen. Paikanpäällä itketti.

 Välillä oli siltoja...

  ...ja välillä ei.

 Sadeviitan alla odoteltiin ukonilman ohimenoa

 

Rankka oli reissu kengillekin

Kun Saskatchewanin kaupalle lopulta päästiin, olo oli niin helpottunut , että melkein itketti ja lompsa paukkui, kun ostettiin maha täyteen herkkuja: leipää, sipsejä, keksejä ja jäätelöä. Kaupan suklaanostoennätyskin meni rikki, kun seuraaville päiville ostettiin yli 50 suklaapatukkaa.Ne lämmitti mukavasti repussa mieltä ja vaellus jatkui taas hyvillä mielin.