Banffin kansallispuisto - Saskatchewan River Crossing:
220 km, 6 päivää, 7 800 m vertikaalista nousua

Reitti: Trans-Canada valtatie – Sunshine-tie – Healy-joki – Healy-sola – Egypt-järvi – Whistling-sola – Ball-sola – Valtatie 93 – Floe-järvi – Numa-sola – Numa-joki – Tumbling-sola – Rockwall-sola – Helmet-joki



Kootenay oli kaikessa kauneudessaan haastava kansallispuisto, jossa kuljettiin jatkuvaa jyrkkää ylä- ja alamäkeä ja yleensä vieläpä lumi- tai kivikenttiä pitkin. Jäätiköt kuitenkin koristivat reittiä siinä määrin, että väsy unohtui ja kamera lauloi. Henkeäsalpaavia olivat jo pelkät näkymät!
Reitti: Goodsir-sola – Ottertail-joki – Trans-Canada valtatie – Rautatie – Amiskwi-joki – Otto-joki – Amiskwi-sola – Blaeberry River-tie – Cairnes-joki – Howse-sola – Howses-joki – Saskatchewan-joki – Mistaya-kanjoni – Icefields-valtatie – Saskatchewan River Crossing
Yohon kansallispuistoon tultaessa reitti kulki alemmas ja lämpötila ylemmäs. Edes puiden suojassa kävely ei tarjonnut paljoa helpotusta hikoiluun. Vinkkinä vaeltajille sanottakoon, ettei ikinä kannata kulkea kovin pitkiä matkoja rautatiekiskoilla, ainakaan auringon paahteessa. Se on laitonta, erittäin epämukavaa ja syö kaiken motivaation mitä ikinä oli varattuna vaelluksen jatkamiseen. Pyöräilyreitit metsässä olivat sen sijaan helppokulkuisia varsinkin aluksi. Mitä pitemmälle metsätietä kuljettiin sitä pienemmäksi ja puskaisemmaksi se kävi, kunnes lopulta katosi pensaiden alle.
Erilaisia "polkuja"
Amiskwi-joki oli seuraava motivaation haastaja, sillä sopivaa ja turvallista joen ylityskohtaa ei millään meinannut löytyä ja sen etsiminen kysyi paljon aikaa ja konttausta tiheällä joentörmällä. Ylävirralla leveään joenkohtaan oli kerääntynyt paljon oksia ja muuta mörskää ja sitä pitkin päästiin onneksi lopulta toiselle puolelle ja samana päivänä vielä Amiskwi-solan yli.
Solan toisella puolella reitti muuttui mutkaiseksi metsätieksi ja kävely oli taas nopeampaa. Päivä oli kuitenkin kuluttanut energiat loppuun ja jopa puhuminen vaati liikaa ponnisteluja. Niinpä meidän onnistui yllättää puskassa lymyävä musta karhu pentuineen, eikä kukaan ollut iloinen tilanteesta. Emo ärisi ja puhisi pusikossa, vain muutaman metrin päässä Julienista ja samalla kuultiin, kun pentu juoksi tietä pitkin mutkan taakse. Lopulta emo ajoi pennun turvaan puuhun ja jäi itse keskelle tietä vartioon. Eikä ollut vaikea arvata, kuka väisti tieltä metsään ja puskaan.
Näkymiä tieltä
Mustakarhu, onneksi tarpeeksi kaukana jo
Niin tiheää pusikkoa, ettei eteensä nähny
Kulkua "polulla"
Hymy on lisätty kuviin jälkikäteen. Paikanpäällä itketti.
Välillä oli siltoja...
...ja välillä ei.
Sadeviitan alla odoteltiin ukonilman ohimenoa
![]() |
Rankka oli reissu kengillekin |

No comments:
Post a Comment