Elämän iloja Yukonissa

Aika on taas mennyt eteenpäin hurjaa vauhtia. Viime syksy sujui Piialla Alaskassa ja Julienilla Edmontonissa, molemmilla töiden parissa mutta hyvin erilaisissa olosuhteissa. Kun Piia aamulla puki navettavaatteet ylle ja suuntasi vuohia lypsämään ja kanoja ruokkimaan, Julien nousi bussiin kohti ulkoiluvarustekauppa MEC:n 8 tunnin työpäivää. Kokemus oli molemmille arvokas, vaikkei suurkaupungissa asuminen ollut Julienille se mieluisin vaihtoehto.

Pian kuitenkin syksy vaihtui talveksi ja edessä oli kauan odotettu joululoma Suomessa ja Ranskassa. Mikään ei vedä vertoja ajalle, jonka saa viettää läheisten kanssa, hyvästä ruoasta nauttien ja kuulumisia vaihtaen. Niinpä tämä joulu- ja uuden vuoden vaihtuminen oli monella tapaa ikimuistoinen.

Sen jälkeen Julien suuntasi takaisin Edmontoniin töiden pariin ja Piia jäi muutaman viikon työpestille Suomeen ja tietenkin viettämään arvokasta aikaa perheen ja ystävien kanssa. Julienilla seuraava seikkailu oli edessä helmikuun alussa, kun työt oli MEC:ssä tehty ja hetken mielijohteesta mies pakkasi auton ja suuntasi Yukonille pohjoiseen seuraamaan rekikoirakisa Yukon Questin Kanadan puolta. Julienin kuvat olivat jättimenestys fanien ja järjestäjien keskuudessa ja kokemus varmasti auttaa mahdollisen valokuvaajan uran kehittymisessä. Ylpeitä saadaan olla molemmat moisesta menestyksestä!

Helmikuun 14. päivä Yukon Questin viimeiset ajajat saapuivat Whitehorseen ja Piian kone laskeutui kaupungin lentokentälle. Julienin seikkailu valokuvaajana ja Piia loma Suomessa oli ohi ja oli aika miettiä, mitä nyt? Ilman asuntoa ja töitä vaihtoehdot näyttivät siihen hetkeen vähiltä ja kun lämpötila vielä tippui alle 30 pakkasen yksi autossa vietetty yö riitti tajuamaan, että jotakin muuta oli keksittävä. Lukuisten sähköpostien, tiedustelujen ja ilmoitusten selailun jälkeen löysimme onneksi kaupungin keskustasta sohvasurffauspaikan muutamaksi yöksi ja olo helpottui hetkeksi. 


Julien aloitti työnhaun heti mutta työmahdollisuudet vaikuttivat heikoilta. Samalla siinä pohdittiin, onko järkeä jäädä Yukoniin, jos töitä ei ole. Tuntui liian riskialttiilta ainakin meidän budjetille vuokrata asunto Whitehorsesta ja sitten toivoa, että jostakin töitä löytyisi. Varsinkin, kun vuokrat ovat täällä huikeita, ei mitenkään pienelle kukkarolle sopivia. Lopulta, siinä vaiheessa satoja eri vaihtoehtoja punnitessa, tarvittiin aikalisä ja onneksi paikka sellaiseen löytyi tutusta Tagish Lake kennelistä, jonne meidät toivotettiin tervetulleiksi taas kerran. 

Siispä auton nokka suunnattiin Tagishin ulkopuolelle pienen metsätien päähän syrjäiseen paikkaan, jossa vietettiin seuraavat pari hienoa viikkoa.

Kun Michelle, toinen kennelin omistajista, kisasi rekikoirakisa Iditarodissa Alaskassa, me nautittiin auringosta ja kylmän kirpeistä talvikeleistä koirien ja kennelin kahden apulaisen, Marien ja Hannahin kanssa. 

Päivät täyttyivät...

Koira-ajeluista Tagish-järvellä

 

Nuorten koirien treenaamisesta metsissä

Iltahetkistä nuotiolla

Vuoristovaelluksista

Pentujen, muiden koirien ja hevosten kanssa puuhastelusta

...turistien viihdyttämisestä ja muutenkin kennelin töissä auttamisesta. Valitettavasti Julien kipeän niskansa vuoksi joutui kieltäytymään monista viihdykkeistä ja Piian sairastuttua ankaraan flunssaan töissä auttaminenkin jäi turhan vähälle, mutta päivät kennelissä antoivat silti kaivattua lisäaikaa tulevaisuuden suunnitelmien tekoon ja kiitollisia oltiin ystävien vieraanvaraisuudesta.

Muutaman viikon ahkeran työnhaun jälkeen Julienia viimein onnisti! Töitä löytyi paikallisesta ulkoilutarvikeliikkeestä, jossa Julien hyödyntää vaellustietämystään ja kohdalle on sattunut pari GDT-valleuksestakin kiinnostunutta. Päätimme säästää rahaa ja vuokrasimme Yukon Collegesta, 5 km Whitehorsen keskustasta, opiskelijakämpän, jossa arki sujuu melko tavalliseen tahtiin. Onpahan aikaa suunnitella tulevaa!