Elämä Kanadassa: Autoreissu Tagishista Prince Georgeen onnistuneesti takana!

Perillä ollaan, siis kesäreissun ensimmäinen vaihe on ohi. Kolme viikkoa sitten lähdettiin Tagishista, Yukonista ja suunnattiin etelää kohti Alaskan valtatietä pitkin, toiveena vähemmän lunta ja enemmän lämmintä keliä. Yli 2000 km jälkeen tänä aamuna saavuttiin Prince Georgeen ja täältä alkaa reissun seuraava vaihe.

Tien päällä ollaan kuulkaas vietetty lomaa! Hyvin erikoista sellaista, autohan ei suo kovin suuria sisätiloja, mutta ulkonahan on maisemaa riittänyt yllin kyllin. Kelit on vaihtuneet alkukevään lumipeitteistä loppukevään lehtinuppuihin ja alkukesän helteisiin. Aika on mennyt rentoutuessa, eikä oikeastaan olla tehty paljon mitään. Muuta ku oltu tien päällä.

Reitti

Subarulla lähdettiin siis Tagishista etelään ja seurattiin Alaskan valtatietä sen loppuun (tai alkuun) asti, kaupunkiin nimeltä Dawson Creek. Sieltä reitti jatkui Tumbler Ridgen kautta Monkmannin provissipuistoon, jonne pääsi vain 60 km pitkää mettätietä pitkin. Puistossa vietettiin muutama päivä, vaeltaen lähinnä ja sen jälken matka jatkui länteen ja valtatie 97 pitkin aina Prince Georgeen asti.

Yli 2000 km siis tien päällä. Ja kyllä kannatti!

Asuntona auto

Sanomattakin selvää, ettei Subaru Legacy ole isoin asunto, jossa kesälomaa voi viettää, varsinkin kaksin.

Avainsanana oli järjestelmällinen kaaos, jossa laatikot, laukut ja irralliset kamppeet löysivät hyvin oman paikkansa. Ja meillekin jäi hyvin tilaa ajaa, syödä, nukkua, siis elää normaalia elämää tien päällä.

Iltaisin nukkumapaikan löytyessä sijainti tallennettiin SPOT:lla ja niinpä kaikki yöpymiskohteet löytyvätkin meidän nettisivuilta kartalta.

Uuteen päivään haettiin energiaa myslillä ja kaakaolla, lounaaksi ahmittiin voileipiä ja illalla keiteltiin yleensä pastaa nuotiolla. Tietenkin kaikki Piian äitin lähettämät suklaalevyt syötiin parempiin suihin ja muitakin välipaloja tuli naposteltua joskus. Nuotiolla tehtiin myös pannukakkuja. Yritelmä sekin muiden joukossa.

Illallisen valmistelua

Ja tiskien pesua

Useimmissa kylissä palveluihin kuului uima-allas, johon mekin pari kertaa pulahdettiin, ja nautittin myös pitkästä lämpimästä suihkusta. Ei siinä, etteikö luonnon joissa ja järvissä ollut mukava pessä tukkaa, mutta jäätävän kylmää meinasi vesi välillä olla.

Talviturkki lähti päältä toukokuun 23. päivä!

Lomailua kerrakseen

Eli miten kuluu päivät, kun ei tarvitse tehdä mitään? Ajatukseen piti ensin vähän tottua, siis eikö oikeasti tarvi tehdä mitään? Sitten kun ajatuksen sisään pääsi kunnolla, aika meni rentoutuessa, ja vain ollessa. Kirjoja lukiessa. Ristikoita ähertäessä. Kuvia ottaessa. Häkisäkkiä pelaten. Päikkäreillä.

Liard River kuumat lähteet

Watson Laken kylttimetsä

Iso kone Mackenziessä

Julienin "en-tee-mitään" tauko

Chetwyndin moottorisahakaiverrukset

Välillä satoi

Alaskan valtatien loppu (tai alku) Dawson Creekissä

Tästä lemmenlaivasta tuli sukellusvene

Kesä!

Dinosaurusten jälkiä Tumbler Ridgessä

Maisemia valtatiellä

Alaskan valtatie on ainutlaatuinen maisemiltaan. Ja hyvinkin ajamisen arvoinen, varsinkin pohjoisosassa. Silmät lepäsivät jylhissä vuoristoissa, isoissa jäätikköjärvissä ja joissa sekä vanhoissa havumetsissä.

Yukonilla

Atlin, Yukon

Auringonlasku Liard joella

Muncho Lake

Trout River

Maisemaa Summit Lakella

Summit Lake

Tien päällä ei vielä ollut turistiryysis vaikka isoja karavaaraneita tuli vastaan monia. Suurimmaksi osaksi tie oli myös siistissä kunnossa ja halpamatkalaisille löytyi paljon tilaa yöpyä levähdyspaikoilla.

Illallisen odottelua Liard joella

Uutta lunta tuntureilla toukokuun 21. päivä

Villiä elämää

Tien varsilla nähtiin paljon elämää. Karibuja, biisoneita, hirviä, karhuja, peuroja, villilampaita, kotkia ja haukkoja.

Biisoni, tosi iso

Karhu ja sen pennut

Villilampaita

Yhtenä päivänä loikoiltiin leirintäalueella, kun puskista yhtäkkiä juoksi kolme karhunpentua puuhun ja perässä tuli äiti rauhassa ruohoa ja muita kasvikunnan tuotteita syöden. Siinä 30 m päästä me kateltiin, kun pennut otti nokoset puussa ja myöhemmin seurue jatkoi paremmille ruoka-apajille. Villiä!

Vaellusta

Koska meillä odottaa edessä vielä pitkä vaellusreissu, haluttiin jo kesän alkuun vähän reenata kävelylihaksia ja -päätä. Koska kevät oli täällä päin myöhässä, vaellusreitit olivat, ja ovat paikoin edelleen täynnä lunta, joten kovin kummoisia reenikilsoja ei saatu alle.
Isoin reitti löytyi Monkmannin provinssipuistosta, jossa tehtiin parin yön vaellus. Välillä lumessa piti oikein uida ja muutenkin oli aika märkää. Toisaalta tiedossa oli, että isonkin vaelluksen olosuhteet voivat olla samanlaiset, joten reeni ei mennyt hukkaan. Reitti kulki mahtavien vesiputousten ohi, joten maisemat palkitsivat jälleen kerran.