Wednesday, June 12, 2013

Ajaen Calgaryyn ja liftaten Lethbridgeen

Terveiset Lethbridgestä!


Suunnitelmat ovat matkan varrella vaihtuneet miljoona kertaa mutta nyt ollaan Lethbridgessä, vieläpä aikataulusta edellä. Suunnitelmia ovat muuttaneet lähinnä auto ja sen säilytys. Alkuperäinen suunnitelma oli parkkeerata peltikoti Prince Georgeen mutta sitten tuntuikin paremmalta jättää se lähemmäs vaellusreitin loppua. Niinpä matka jatkuikin autolla Calgaryyn asti.

Vaikka Prince Georgen ympärillä maisema on tasainen, kaakkoon suunnatessa maasto muuttuu hurjasti. Ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin Muinaisessa metsässä, jossa ihasteltiin 1000-2000 vuotta vanhoja setripuita. Aika erilaista kuin kotimaisemissa!



 




Mitä edemmäs tietä ajettiin sitä komiammiksi maisemat muuttuivat. Jasperin ja Banffin kansallispuistojen läpi ajaessa silmä kyllä lepää! Vuoria, järviä, jokia ja tiellä tiukkoja kurveja. Valitettavasti koko komeuden katseluun meillä oli aikaa vain vuorokausi, sillä puistojen portilla on maksettava pääsymaksu, ja rahansäästӧ mielessä meidän lompakko avautui vain pakolliseen vuorokauteen. Mutta kuvia kyllä ehdittiin ottaa ja lisäksi tarkastaa ruokakaupat Jasperissa ja Banffissa vaelluksen ruokatankkauksia varten.



Taukopaikka lähillä vuoria
Robsonin vuori
Robsonin vuori, 3954 m
Taukopaikka ennen puistoja
Vuorikyltti Jasperin kansallispuistossa 
Athabasca vesiputous Jasperin kansallispuistossa
(kaunis mutta liian iso ryysis ihmisiä katsomassa)


Athabasca-joki Jasperin kansallispuistossa


 Vuoristoja Jasperissa


 Vuoristoja Jasperissa


Kolumbian jääkenttä Jasperissa


 Athabasca jäätikkӧ

 Edelleen paljon lunta vuoristossa


 Tiukkoja mutkia


Yӧpaikka yhdellä parkkipaikalla


 Taukopaikkoja Banffin kansallispuistossa


Valtatien korkein kohta, Bown huippu, 2088 m ja vielä lunta


 Peyton-järvi viela jäässä


Eläinten ylityspaikka moottoritiellä


Jasperin ja Banffin jälkeen pysähdyttiin Canmoreen, jonne auto ajateltiin jättää. Se osoittautui hankalammaksi tehtäväksi kuin odotettiin, joten Canmoressa vierähti muutama päivä. Ensimmäiseksi yӧksi lӧydettiin sohvasurffauspaikka, jossa Montgomeryn perhe tarjosi ison sängyn, kuuman suihkun ja illallisen ammattikokin valmistamana. Todella mukavaa vaihtelua tie-elämään. Yleensäkin ottaen Canmore on kaunis kaupunki keskellä vuoristoa, jossa vapitit syӧ ruohoa takapihalla. Hyvin siis viihdyttiin!



Lopulta, ystävän avulla autolle lӧytyi paikka Calgarysta, joten viimein matkaa päästiin jatkamaan ja ajettiin suorilta isoon kaupunkiin. Onneksi myӧs Calgarysta lӧydettiin sohvasurffauspaikka ja Danin luona viihdyttiin useampi päivä. Isossa kaupungissa olo tuntui kummalta mutta ainakin kaikki loput vaelluskamppeet saatiin ostettua ja täytettyä vuoden kaupunkikiintiӧ.


Vuoret jää taakse ja pilvepiirtäjät siintää edessä



Keskikaupunki


Ison kaupungin jälkeen oltiin valmiita jättämään auto parkkiin ja jatkamaan liftaamalla matkaa.



Meidän kokemuksen mukaan liftaus on hyvinkin helppoa Albertassa. Ensimmäisenä päivänä kerettiin tien varressa odottaa pari minuuttia, kun mies poikansa kanssa noukki meidät kyytiin. Muutaman minuutin jutustelun jälkeen saatiin jo kutsu heidän kotiinsa, jossa vietettiin rattoisa ilta perheen kesken grillaten ja jääkiekkoa katsoen. Yӧ nukuttiin isossa sängyssä ja aamulla lotrattiin vettä kuumassa suihkussa. Ei hullumpaa liftauselämää!  Julien sai näin maistaa myӧs Albertan kuuluisaa naudanlihaa, ja hyvin näkyi maistuvan.


Grillausta Corrigan perheen kanssa

Ja liftaus on ollut helppoa siitä lähtien. Ja jopa paljon nopeampaa kuin odotettiin. Tien päällä on ollut liikkeellä mukavia ihmisiä, joilta on kuultu hauskoja kanadalaisia tarinoita. Telttapaikan lӧytäminen oli välillä haastavaa, täällä päin kun maisemaa hallitsevat pellot eikä metsiä paljoa ole.

 Aakeeta laakeeta




 Nantonissa piti nukkua paikallisessa puistossa. Ei rauhallisin yӧ.


Fort McLeodissa sateen ja auringon suojassa. Pyykkituvalla ja sillan alla.


Mieluummin karhuja kuin kalkkarokäärmeitä




Fort McLeodissa lӧydettiin hyviä telttapaikkoja. Seuraavana aamuna otettiin rennosti ja makailtiin ruohikossa lukien ja torkkuja ottaen. Ylӧs noustessa Julien meinasi, että tämähän on käärmeitä täynnä. Ei nukuttanut enää...


Fort McLeodista lähdӧssä ja 30 sekunnin päästä saatiin autokyyti


Lethbridgessä juna ylittämässä isoa rautatiesiltaa

Lethbridgestä lӧydettiin taas sohvasurffauspaikka ja pari päivää ollaan valmistauduttu lähtemään kohti vaelluksen alkupäätä, Waterton Lakes kansallispuistoa. Matkaa sinne on 130 km ja aikaa pitäisi kulua nelisen päivää sinne kävellessä. Koska vuorilla on vielä paikoin paljonkin lunta, välttämättä heti ei vaellusta voida aloittaa. Mutta ainakin siellä ollaan valmiina odottamassa. 


Vaellusmenu 15 päiväksi: mysliä, pähkinӧitä, kuivalihaa ja pastaa

Matka tien päällä ensin autolla ajaen ja siten liftaten on ollu huikea kokemus ja eteen on tullut paljon hienoja ihmisiä, mutta kummallakin polttelee jo vaellusreitit kantapäissä
Kannattaakin seurata nettisivuilta, milloin paikannin liikahtaa Watertonista eteenpäin. Silloin on aloitettu vaellus Rocky-vuoristossa ja loppu siintää 1700 km päässä, sitten elokuussa. Näissä tunnelmissa toivotellaankin kaikille ikimuistoista kesää ja me palaamme blogin pariin syksyllä!